Sosiaalisessa mediassa leviää Poliisin julkaisema kuva kirjoituksesta:
-> Helsingin poliisilaitos - Enää minua ei kiusata
Surullisinta on, että tämä on totista totta. Nimittäin koulukiusaamisen uhriksi joutuvat saattavat hyvinkin tehdä itsemurhan.
Lapsi ei ole vielä niin kehittynyt käsittelemään niitä kaikkia kielteisiä tunteita, joita kiusatuksi tuleminen aiheuttaa. Jopa monille aikuisille kaikki se kärsimys, ahdistus, masennus ja epätoivo on liikaa, joten miten voitaisiin edes olettaa, että lapsi sellaisia tunteita osaisi käsitellä sen paremmin? Sen ja monen muun asian takia kiusaamiseen siis tulis puuttua ja saada se loppumaan. Antaa lapselle turvallinen ympäristö sosiaalistua ja kasvaa.
Vaikka lapsi ei heti oireilisikaan kiusaamisesta, ne oireet kytevät pinnan alla. Jossain vaiheessa kiusatulla tulee kuppi niin sanotusti täyteen ja saattaa tarttua epätoivoiseen yritykseen päästä eroon siitä kaikesta tuskasta. Eli tehdä itsemurha.
Minä mietin myös itsemurhaa, kun kiusaaminen oli pahimmillaan 3. ja 5. luokan välisellä ajalla. Mutta onnekseni, olin niin raukka ja pelkäsin kuolemaa. Olen sitä vieläkin. Pelkään kuolemaa, mutta pelkään myös, että nykyään paniikki- ja ahdistuneisuushäiriötä sekä masennusta sairastavana tekisin itsemurhan tahtomattani ahdistuksen ollessa tapissaan. Olen kyllä saanut terapeutilta vakuuttelut, että minulla ei ole hätää itsemurhan suhteen, koska pelkään kuolemaa ja pelkään tekeväni itsemurhan. Tällöin suurella todennäköisyydellä sellaista en tule tekemään. Pelko siitä kuitenkin on olemassa. En silti ole koskaan vahingoittanut itseäni (esim. viillellyt) ja pienikin sydämen muljahdus saa minut paniikin partaalle, että sydämeni pettää.
Moni kiusattu saa kuulla koulussa mm. seuraavaa: "Tapa ittes!", "Kaikki olis paremmin ilman sua!", "Ei sulla ole mitään syytä elää, olis parempi et vaan tappasit ittes".
Valitettavasti olen itsekin kuullut, että minun tulisi päästää itseni päiviltä. Lapseen tällaiset lausahdukset saattavat vaikuttaa syvästikin (kaiken sen muun lisäksi, mitä kiusattu joutuu kokemaan). Lapsi saattaa alkaa ajatella, että toiset ovat oikeassa, olisi parempi tappaa itsensä.
Kuinka moni kiusaaja ottaa kontolleen kiusaamansa henkilön itsemurhan? Helpostihan he voivat alkaa ajattelemaan, että kiusattu oli muutenkin jo epävakaa ihminen. Itse olen sen verran skeptinen, että minusta monikaan kiusaaja ei taida sen kummemmin ajatella kiusatun itsemurhaa syvällisemmin. Ajatellaan vaan, että "Jaa, no siinäpähän itsensä tappoi. Ei ole minun syyni."
Ja pystyykö lapsi edes ajattelemaan, että olisi jotenkin hänen syynsä, että kiusattu kuolee oman käden kautta? Koska periaatteessa kiusaaja ei ole tuolloin fyysisessä kosketuksessa kiusatun kanssa. Monikaan lapsi ei varmasti ymmärrä, että ne ilkeät sanat ja teot ovat kuin pieniä tikareita. Mitä enemmän osumia, mitä enemmän henkisesti vuotaa näiden tikareiden aiheuttamista haavoista, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kiusattu voi tehdä itsemurhan. Jotkut kestävät enemmän, toiset vähemmän. Kummassakin tapauksessa itsemurhan riski on olemassa. Se on olemassa aina, kun joutuu kiusatuksi. Myös riski sairastua mielenterveysongelmiin on hyvin todennäköinen.
Moni kärsii mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta, julkisten paikkojen pelosta, ihmismassojen pelosta, masennuksesta, ahdistuneisuushäiriöstä, paniikkihäiriöstä. Monella kiusatulla on myös riski syrjäytyä tai riski alkaa itse laittamaan pahaa kiertoon, eli kiusata muita. Onhan se tavallaan ihan ymmärrettävää, koska kiusattu kokee, että kun häntäkin kiusataan, niin yhtä hyvin hän voi sitten kiusata myös jotakuta.
Puhutaanko näistä riskeistä koskaan tarpeeksi suureen ääneen? Onko kiusaajille yhdentekevää, mitä kiusatun elämä tulee olemaan vanhempana? Tai että tuleeko se päättymään liian varhain?
Puhutaanko nykyään kouluissa riskeistä, joita koulukiusattu saattaa joutua kärsimään myöhemmin?
Silloin, kun itse olin koulussa, sanottiin vain ettei saa kiusata toista, koska se on väärin. Ei koskaan puhuttu, että MIKSI se on väärin ja MITÄ siitä voi seurata. Ei painotettu, että kiusaajat syyllistyvät henkiseen ja fyysiseen pahoinpitelyyn, joka on rikos.
Ei, koska varsinkin henkinen kiusaaminen on niin näkymätöntä, että on vaikea syyttää kiusattua. Aina voi pyörtää sanansa. Aina voi sanoa, että ei kiusaa, mutta tekee sitä kuitenkin.
Kirjoitus alkoi nyt hieman tursuilemaan liitoksistaan. Punaisena lankana tässä piti käsitellä koulukiusaamisen seurauksia, eteenkin itsemurhaa. Mutta eksyin hieman sivuraiteille (ainakin omasta mielestäni).
Lopuski hiljennyn hetkeksi kunnioittamaan niiden koulukiusattujen muistoa, jotka ovat tehneet itsemurhan kiusaamisen takia.
